Pyhäjärvi-juhlat Nokialla 18.-19.7.2009.

Paavo Pelkosen juhlapuhe (pdf)

Anna-Liisa Heikkilän puhe (pdf)

Seuraavat Vpl Pyhäjärvi-juhlat ovat Kokemäen Kauvatsalla 17.-18.7.2010.
Järjestäjänä Kauvatsan karjalaiset

Näyttely Sastamalan seudun Museolla

"Kädentaidot VPL.Pyhäjärvellä" näyttely avattiin 18.2. Sastamalan seudun Museolla. Näyttelyn avauksen suoritti Yrjö S. Kaasalainen, näyttelyesitelmän piti Salme Rintala ja näyttelyn esittelyn suoritti Marja Härmä. Näyttely on avoinna 31.1.2010 saakka museon aukioloaikoina.

Käden taidot Vpl Pyhäjärvellä

Entisessä Viipurin läänissä sijaitseva Pyhäjärven pitäjä sijoittuu Karjalan Kannaksen keskiosaan, jossa asukkaita ennen sotia oli yli 8000 henkeä. Alueella on ollut asutusta jo kivikauden ajalta. Varhaisimmista käden taidoista kertovat kauniisti taotut pronssiset kupurasolki Kiimajärveltä ja rannerengas sekä vyörengas Puikkoisista. Kansallismuseo arvioi korut vuosilta 800-900 j.Kr.
Vaikka aluetta ovat hallinneet Ruotsi ja Venäjä ovat alueen suomalaiset asukkaat pysyneet paikallaan Pyhäjärvelläkin satoja vuosia, aina vuoteen 1939 asti. Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen ja silloin alue ensimmäistä kertaa tyhjeni totaalisesti asukkaista. Lähtö tapahtui nopeasti ja valtavat määrät tavaraa jäi koteihin ja sodan jalkoihin.
Eräs venäläinen totesi vuosia myöhemmin meille suomalaisille. - Kun saavuimme vallatun alueen koteihin, tuli oven avatessa outo tunne. Kaikki kodin esineet olivat paikallaan ja tuntui että omistajat ovat vain hetkeksi piipahtaneet kodistaan. Heidän henkensä leijui edelleen kodin esineissä.
Se, että tänne Sastamalan Museoon on joitakin esineitä saatu pelastettua, on hyvin tärkeää meille pyhäjärveläisille. Alla oleva luettelo pyhäjärveläisten käsien taidoista ajoittuu vuodesta 1800- vuoteen 1939, eli elettiin vanhan maaseudun agraarikulttuurissa.
Pyhäjärvi oli vauras maalaispitäjä, jossa käden taitoja tarvittiin monen tarvekalun ja kudonnaisen tekemiseen. Naisten ja miesten käsityöharrastus oli hyvin yleistä ja joukossa oli tosi taitaviakin. Pyhäjärvellä ei mikään erikoinen ammattialue erikoistunut yleiseksi, niin kuin muutamissa muissa Kannaksen pitäjissä. Kuten esim. Valkjärvellä kiesit ja ym.

Veneenteko oli ehkä yleisintä, sen työn tekijöiden joukossa oli hyvinkin taitavia. Veneissä oli kaksi mallia Pyhäjärven vene ja suuret Laatokan veneet olivat omaa luokkaansa.

Tuohitöitä valmistivat sekä miehet että naiset. Niitä opettelivat tytöt ja pojat paimenessa. Tuohi oli hyvin monipuolinen raaka-aine. Siitä tehtiin kahdenlaisia jalkineita, varrelliset virsut ja tuohitohvelit. Tuohikopsaa käytettiin kylvövakkana, pienemmällä kopsalla emäntä kuljetti aitasta jauhoja. Kontteja tehtiin eri suuruisia, kalakontteja ja eväskontteja Marjaropeet, marjakopat eli naperkat, puukon- ja luiskantupet, lasten pallot ja monet muut esineet syntyivät tuohesta.

Sepän työ oli arvostettua. Pyhäjärvellä oli 44 kylää ja useassa kylässä oli paja ja muutamat sepät olivat erikoistuneet määrätylle alalle. Aprakkaseppä tuli taloon pitemmäksi ajaksi ja hän korjasi niin aurat, kuokat kuin monet muut taontaa vaativat työt . Hän sai palkkansa (aprakka) syksyllä luonnon tuotteilla. Sirpin takominen lienee ollut taitoa kysyvää, koska sanottiin: ”Soap sitä sepäks sannuo, kuka siivo sirpi soap.” Oli viikateseppiä ja tuurantekijöitä. Hevosten kengittäjä takoi kengät ja naulat. Joka kodissa oli uhvatta eli sepän takoma uunihanko. Sillä saatiin kätevästi karjalanpaistiruukku eli potti siirrettyä uunin perälle. Sepän arvostuksesta kertoi sanonta,” sepän haudalla pitää olla rautaristi ja rautaketjut haudan ympärillä.”

Puutyöntekijöitä oli Pyhäjärvellä runsaasti. Oli kärrinpyörien, rekien, suksien ja kanteleen tekijöitä. Puuastioiden, saavien ,tiinujen pyttyjen ja kirnujen valmistajia oli useammassa kylässä. Miesten käsityökoulu toi mukanaan uudenlaisen innostuksen puutöihin. Vuonna 1919 paikallisen maamiesseuran pyynnöstä Viipurin läänin kotiteollisuusyhdistyksen siirrettävä miesten käsityökoulu siirrettiin aluksi Saaprun kylään. Koulua sanottiin veistokouluksi ja se toimi Pyhäjärven eri kylissä 10 vuoden ajan. Monen kodin kalusto veistokoulun ansiosta meni tuohon aikaan uusiksi. Monen miehen peukalo sijoitettiin myös oikealle paikalle.
Naisten käsitöitä varten tarvittavia rukkeja, kangaspuita, vyyhdinpuita valmistui miesten käsistä.

Saviastioiden valmistuspaikka oli Tiituan kylässä. Pyhäjärvellä yleisimmin käytössä olevat saviastiat eli potit olivat; Maitopotti, isohko saviruukku. Pienpilkkum eli kissankuppi. Rieskapotti, korkeahko, yläreuna sisäänpäin käännetty, Rossapotti, lasten pieni vati, Keskolaine, keskikokoinen ja Riehtilävat matala paistinvati . Pottien lisäksi siellä valmistettiin kukkopillejä, isoja taikinaruukkuja ja kukkavaaseja tilaajan kaavoilla toteutettuna.

Suutareita ja räätälimestareita oli useita. Suutarit eivät vain korjailleet kenkiä, vaan valmistivat nahasta hienoja kenkiä. Minulle mm. suutari Tukiainen Vernitsalla valmisti vähän ennen talvisotaa kauniit kippurakärkiset nahkasaappaat. Niillä oli hyvä tepastella evakossa Pohjanmaalla.
Räätäleissä oli miesten seassa muutama nainenkin. Räätälit valmistivat kotikutoisista kankaista päällysvaatteita. Ompelijat olivat naisia ja tekivät naisten vaatteita.

Naisten käsitöiden kirjo Pyhäjärvellä oli varsin laaja, joita tässä luettelen muutamia. Pyhäjärveläinen sanonta, ”Kuo kangas, keritse lammas, ise viijel ja tikuta, meä sit vast ukol!” Käsitöiden raaka-aineet saatiin monen vaivan työnä, pellavasta ja villasta. Pellavan ohella viljeltiin hamppuakin, mutta sen lanka käytettiin vain kalastusverkkoihin.
Lampaat kerittiin Pyhäjärvellä 3 kertaa vuodessa syksyllä, keväällä ja elokuussa. Villat karstattiin kolmeen kertaan. Ensin tehdään suuria latteita lepeitä ja viimeksi ohuita pyöristettyjä, joista villa kehrätään. Pyhäjärvellä käytettiin vain nimitystä leve(hahtuva ja lepere sanoja ei tunnettu).
Langat värjättiin kotona ja kotoisin ainein. Kivenkarpeilla saatiin tummanruskeaa, sianpuolukan varsilla harmaata, pihlajan, lepän ja sipulin kuorilla erilaisia keltaisen ja ruskean vivahteita jne. Pellavan valmistuksen työmenetelmien nimityksiä. Ensin ne loukutettiin, sitten lipsuttiin, viottiin, häklättiin ja harjattiin. Näin saatiin pellavan hienoin osa, aivinat, karkeammat ruohtimet, joista tehtiin miesten alushousuja, viileke- ja potuskasäkkejä sekä naisten paitojen alaosia ja kaikkein huonoimmat peällistiet eli tappurat. Jos haluttiin erikoisen hienoa lankaa ompelu- ja suutarinrihmaa varten. Silloin aivinat vielä poatastettiin eli uudelleen harjattiin ja niin saatiin hienoin laji ns, poatastiet. Kynttilänpäivään mennessä piti olla kehruutyöt tehty ja rihmat ”riukuloil”.
Kehruun jälkeen alkoi kutominen.
Kutominen vaati taitoa ja aikaa. ”Ei kangas karate jouvu, keträpuu keikahelle.”Ennen kuin kangas oli saatu kudottavaan kuntoon, siinä oli monta mutkaa; luominen, kääriminen, niistin pujotus, pirtaan pujotus ja solmiminen. Ei ollut ihme, että se pani tottumattoman huokaamaan;
” Kuka alun alottais ja lopun lopettais, ni kyl mie keskpaika keikuttaisi.”
Jokaisen emännäksi aikovan oli osattava kutoa kankaat sekä vyöt.
Naiset valmistivat kaikki omiin ja perheensä sekä alus- että päällysvaatteisiin tarvittavat niin sarat kuin palttinatkin itse, samoin vuodevaatteet: mustavalkearuutuiset myötäjäispeitteet eli vaipat, röijyt ja potuskasäkit. Myöhemmin alettiin kutoa myös lakanoita, pöytäliinoja, verhoja, mattoja ym, mutta niihin aikoihin jo ostettiin kaupasta pitokankaita.

Pyhäjärven kansallispuku perustuu kansallismuseoon taltioituihin pyhäjärveläisiin vaatekappaleisiin. Kansallispuvun perustana on ollut 1800-luvulla käytössä ollut kansanpuku. Kansallispuku on kaunis ja hyvin suosittu tänäkin päivänä. Ja juuri suosionsa vuoksi puku koruineen on kansallispukuneuvoston toimesta tarkoin tutkittu vuonna 1985. Merja Kasasen tutkimus puvun historiasta ja puvun valmistamisesta työohjeineen on esillä tässä näyttelyssä.

Pitsinnypläys oli hyvin vanha pyhäjärveläinen tekotapa. Tekotavaltaan se erosi Rauman pitsistä. Kun lännessä käytettiin nypläykseen tyynyjä, niin Pyhäjärvellä valmistettiin nyytinkirukin avulla. Pitsejä käytettiin esiliinoissa, ”nästyykeissä” pääpyyhkeissä ja pyyhinliinoissa. Pyhäjärveläinen
röppynästyyki oli ompelein ja syrjiin kiinnitetyin tilkkuröpsyin tai pitsein koristettu nenäliina kirkkomatkoille. Sitä käyttivät sekä miehet että naiset hikipyyhkimenä. Miehet pitivät sitä hatussaan, naiset virsikirjan ympärillä.

Erilaiset vyöt. Vöitä tarvittiin useita ja valmistettiin erilaisia. Kun mentiin naimisiin, anopille piti viedä kaksi vyötä. Niillä sidottiin kiinni kaikki lahjukset, samoin kapiosäkit jne. Vanhat mummot osasivat alkukantaisella kudonnan periaatteella tehdä kokkaniekka-, pokramo-, silmniekka-, virovyö ja viilivyö y.m. Vöitä valmistettiin siten, että lattialla oli pystyssä lauta, jossa piikit. Siihen kiinnitettiin valmiiksi luotu kangas eli letti. Loimi pujotettiin kävyllä edestakaisin ja laudalla lyötiin. ”Mie ko keikaha kekalle, ni virovyö ei viiko synny.”

Kalsut olivat ikivanha naisten asuste Kannaksella (myös Hämeessä). Ne olivat säärien verhot, jotka ulottuivat nilkasta polviin. Ne neulottiin puikoilla joko villa- tai pellavalangasta. Villaisia käytettiin talvella lämmikkeenä, kesällä pellavaisia estämässä itikoita puremaan sääriä.

Kinnasneulalla neulominen oli hyvin yleistä koko Suomessa, mutta Karjalassa yleistä vielä 30-luvullakin. Kinnasneula tehtiin puusta, luusta tai metallista. Kinnasneulalla tehtiin Pyhäjärvellä miesten rukkaslapaset harmaasta villalangasta. Tässä näyttelyssä on kinnasneulalla teko-ohjeet esillä. Puikoilla tehdyissä kirjolapasissa malleja oli todella runsaasti.

On sanottu, että Rauman pitsit, ryijyt ja karjalaisten ompelukirjaukset ovat Suomen kansallisen tekstiilitaiteen huomattavimmat tuotteet. Kannaksella kirjottiin päähineitä, paitoja, esiliinoja ja viittoja vaihtelevin kuosein. Samat aiheet, kuten kannus, pyörä, aita, siiviläinen, vääräpää y.m. toistuivat, mutta kukin kirjoja piti kunnia-asianaan luoda uusiakin muotoja. Kuosien vaihtelu olikin tavaton. Pääväri oli punainen, jota keltainen, vihreä ja sininen säestivät. Kotona ollessa tytöt näitä pääläpuissa eli kehyksessä ompelivat. Pistokset tehtiin monella tavalla; luotoksittain, ristittäin, pykälittäin, lehtosittain, virvittäin jne. Eri kuoseilla oli omat nimensä.

Naisten käsityötaidot siirtyivät aikoinaan äideiltä tyttärille, mutta innostusta laajemmillekin joukoille toivat 1907 perustettu Emäntäyhdistys, joka jatkui Marttayhdistyksenä. Pyhäjärvellä oli kaikkiaan 14 erittäin aktiivisesti toimivaa Marttayhdistystä. Niissä ammattitaitoisten kotitalousneuvojien ja käsityöopettajien opastuksella järjestettiin kutoma- ja ompelukursseja, lankojen värjäys- köydenteko- niini- ja rottinkitöiden kursseja sekä monia muitakin kodin hoitoon liittyviä kursseja.
Pyhäjärvellä oli 580 Marttaa ja 41 pikkumarttaa Näin nuortenkin naisten käsien myötä monet kodit saivat uutta ilmettä. Mutta ennen kaikkea niitä käsien taitoja tarvittiin, kun 70 vuotta sitten jouduimme jättämään kotimme ja aloittamaan tyhjästä todella taloudellisesti vaikeana aikana uuden kodin rakentamisen ja kotiin kuuluvat tekstiilit. Näistä sodan jälkeen tehdyistä ompelukirjontatöistä ja muistakin tekstiilitöistä pidämme myöhemmin näyttelyn täällä museolla.

Salme Rintala

Salme Rintala, Museon johtaja Pekka Koskinen ja Museoamanuenssi Maria Pietilä näyttelyn pystytyksessä.

Pyhäjärveläisiä sananparsia työnteosta

- Työn ko näät, ni tekijän tunnet.
- Tie työtä neuvottuu, syö leipää leivottuu.
- Minkä tiet, tie terva kans.
- Tekijähä työst tietää, ei tiekävijä.
- Älä neuvo neuvottuu, äläkä seppää opeta.

Suvannon Seudun Sukututkimuspiiri

Yhteyshenkilönä on Antero Pärssinen os. Kiviniementie 402, 17120 Paimela. Puh. (03)7345057 matkapuhelin 050 5706575.

Suvannon seudun sukututkimuspiirin kuulumisia

Vuoden 2009 kokoontumiset Karjalatalolla ovat
17.1.2009 isäntänä vuokselaiset
18.4.2009 isäntänä Rautu
19.9.2009 isäntänä Metsäpirtti
14.11.2009 isäntänä Sakkola

Sukututkimuspiirillä on avattu uudet upeat kotisivut osoitteessa www.suvannonsuvut.net.

Viime vuoden aktiviteetti vuoden 1818 henkikirja on saatu nyt myös Pyhäjärven osalta täydellisenä nettisivuille. Niitä voi tutkia osoitteessa www.sukuni.fi ja edelleen sukututkimuspiirit, Suvannon seudun sukututkimuspiiri. Toisaalta on Kansallisarkisto tuonut ja tuomassa henkikirjat vuoden 1818 lisäksi vuodesta 1825 alkaen viiden vuoden välein digikuvattuna kaikkien käytettäväksi. Osoite noilla sivuille on http://digi.narc.fi/digi . Avautuvalta sivulta napsautetaan sanaa: hakupalvelu. Avautuvaan Vapaasana-hakuun kirjoitetaan sana Henkikirjat.
Tätä kirjoitettaessa viimeinen valmiina oleva Pyhäjärven henkikirja on vuodelta 1880.
Tämän vuoden ohjelmaan kuuluvat myös toukokuinen matka Suvannon seudulle sekä lokakuun alkupuolella osallistuminen suuren suosion saaneeseen " Kuulutko sukuuni" -näyttelyyn Vantaalla.
Tulkaapa pyhäjärveläiset sukututkimuksen harrastajat mukaan toimintaan.
Erityisesti tässä harrastuksessa yhteistyö on voimaa nyt kun kokoontumisissa päästään ns. ryhmätyövaiheeseen.

Antero Pärssinen
puh. 03-7345057 matkapuhelin 050-5634010
sähköposti tero.parssi@phnet.fi

Sukuseurat toimivat. Pyhäjärveläisten keskuudessa toimii jo useita sukuseuroja ja uusia ollaan perustamassa. Julkaisemme tällä palstalla sukuseurojen yhteystietoja, kokoontumisia ym asioita.

Kukkojen Sukuseura

Sukuseurasta on julkaista kaksi sukukirjaa joista Kukkojen Sukua II (Pekka Kukko) on edelleen saatavissa 45 €:n hintaan. Juhlavuoden kunniaksi sukuseura on valmistanut myöskin pinnssejä joita myydään 5 €:n kappalehintaan. Sukukirje lähetetään seuran jäsenille alkuvuodesta. Sukuseuran yhteystiedot ovat: Puheenjohtaja Jari Kukko Houkantie 1, 37560 Lempäälä, puh. 0400-965596. Sähköposti jari.kukko@kolumbus.fi Varapuheenjohtaja on Heikki Honkala Hiihtajäntie 4 C 25, 00810 Helsinki, puh. (09) 755 7753 sähköposti heikki.honkala@jippii.fi Sihteeri on Paula Latva Keskustie 41 B 14, 35300 Orivesi puh. 0400-747970. Sähköposti paula.latva@aamulehti.fi Rahastonhoitaja on Ruut Uusihakala, Tilanhoitajankaari 28 c 38, 00790 Helsinki, puh. 041-4447504, sähköposti ruut.uusihakala@gmail.com. Pankkitili: Suupohjan Op 473000-152172. Omat kotisivut tekeillä. Katso Kukkojen suku.

Hinkkasten Sukuseura

Sukua on laajalti useiden luovutetun alueen pitäjistä. Puheenjohtajana toimii Pyhäjärven sukuhaarassa Tuomo Hinkkanen Puutarhakatu 12 A 14, 20100 Turku puh. 0400 440 147. Sähköposti sukuneuvosto@suvut.fi Vuodelle 2008 on sukuneuvostoon valittu Tuomo Hinkkanen, Tuulikki Mäkelä, Salla Kuisma, Heli Haapanen, Esa Hinkkanen ja Laura Brelo. Hinkkasten sukuseuralla on uudet mahtavat kotisivut osoitteessa www.hinkkaset.org. Sivuilla on runsaasti matkakuvia ja muuta tietoutta sukuseurasta.

Ukkosten Sukuseura

Sukuseura piti vuoden 2006 kokouksensa 30.6. kulttuuritalo Äijälässä Kangasala. Sukuseuran jäsenet koostuvat Sakkolan Koukuniemestä ja Pyhäjärven ja Sakkolan Lohijoen Ukkosista. Sukuseuran puheenjohtajaksi valittiin Marja-Riitta Hakala Sipoosta, varapuheenjohtajaksi Raimo Honkasalo Porista, sihteeriksi Tuija Ukkonen Ikaalisista ja rahastonhoitajaksi Marja-Leena Juhola Porista. Muut hallituksen jäsenet ovat: Laila Innanen Tampereelta, Pentti ukkonen Espoosta, Taisto Kaipiainen Raumalta, Aulis Ukkonen Kauniaisista ja Riitta Pykäläinen Tampereelta.

Puheenjohtajan Marja-Riitta Hakalan yhteystiedot ovat Joulukanvarsi 7 01150 Söderkulla ja puhelin on 050-4583509

Tenkanen/Tengén sukuseuralla on omat mainiot kotisivut, jotka avautuvat osoitteesta www.tenkaset.net. Sukuseuran puheenjohtajana on Vesa Tenkanen Tampereelta, sihteerinä ja rahastonhoitajana Arto Tenkanen Helsingistä ja jäseninä Raakkel Koskekorva Porista, Atte Tenkanen Turusta, Terhi Tenkanen Turusta, Tuomas Tenkanen Helsingistä ja Teijo Toivola Helsingistä. Sukuseuralta on ilmestynyt oma sukukirja muutama vuosi sitten. Aulis Tenkanen on tehnyt myöskin laajat omat kotisivut, joissa on mm. Vpl. Pyhäjärven historiankirjan kattava henkilöluettelo. Sukuseuran sihteerin yhteystideot ovat: Arto Tenkanen Tenkanen-Tengén sukuseuran sihteeri Vuorenpeikontie 5 A 67 00820 Helsinki Puhelin (09) 759 40400
Sähköposti: arto.tenkanen@lagarto.fi

Federleyn Sukuseuralla on myöskin mahtavat omat kotisivut osoitteessa: www.federley.com. Suvun kantaisä on on syntynyt vuonna 1696 ja Vpl:Pyhäjärvi on varsin merkittävä asuinpaikka suvun historiassa. Federleyn web-sivu on laadittu suurella asiantuntemuksella ja se antaa tietoa suvusta , joka polveutuu Saksassa 27.4. 1696 syntyneestä kantaisästä Anton Federleystä. Hän kirjoittautui 1721 Uudenmaan/Hämeenlinnan rakuunrykmenttiin. Sukuseuran sivuilla voit tarkastella karttapiirrosten ja tarkkojen nimiluettelojen perusteella mm. Pyhäjärven sukuhaaran jäseniä ja nykyisiä asuinpaikkoja..

Laulajaisten Sukuseura. Yhteyshenkilö Reini Kiiski osoite: Katajamäentie 4, 23800 Laitila. Puh. (02) 851 366.

Henttosten Sukuseura. Pyhäjärven haaran yhteyshenkilö Teuvo M. Henttonen osoite: Syrjätie 2,15880 Hollola. Puh. (03) 780 1851.

Pakaristen Sukuseura. Puheenjohtaja Esko Pakarinen osoite: Salkolannokka 25, 31470 Somerniemi puh. 0400-817 952

Sukuseurojen tiedot täydentyvät kun saamme lisää yhteystietoja.

Vpl. Pyhäjärvi-lehti ilmestyy kerran kuukaudessa. Lehden tilaushinta on 25 e vuosikerta. osoitteeseen.

Päätoimittaja
Marjo Ristilä-Toikka
Rautasemantie 375
37550 Lempäälä
sähköposti marjo.ristila-toikka@kolumbus.fi
puh. 040-730 2622 tai 03-3748 448 (iltaisin)

Tilaukset, jakeluhäiriöt, osoiteasiat
Marjo Ristilä-Toikka
Rautasemantie 375
37550 Lempäälä
sähköposti marjo.ristila-toikka@kolumbus.fi
puh. 040-730 2622 tai 03-3748 448 (iltaisin)

Kotiseutumatkat Pyhäjärvelle

Vuodesta 1990 lähtien on entiselle kotiseudulle voitu järjestää tutustumismatkoja. Matkat edellyttävät viisumia, jonka yleensä matkatoimistot hankkivat. Yleensä matkat ovat linja-automatkoja ja niiden kesto on 3-4 päivää. Parhaiten matkoista hyötyy kun matkalaiset ovat samoista kylistä ja näin esim. kotikylämatkat on helppo järjestää. Pyhäjärveläiset ovat matkoihin nähden erinomaisessa asemassa, sillä tällä hetkellä entisen kotipitäjämme alueella on kaksikin turvallista majapaikkaa.		Musakan lomaranta

Pyhäjärven Lomaranta sijaitsee aivan kirkonmäen läheisyydessä ja sinne on nyt rakenteille lisätiloja, jolloin kokonainen linja-autollinen matkailijoita voi majoittua sinne. Pyhäjärven Lomarantaa isännöivät Leena ja Antti Musakka. Puhelinyhteys on 990-7-911-2341-301. Myöskin Antin äiti Pirkko Musakka Lappeenrannasta käsin hoitelee majoitusvarauksia puh. (05) 416 5620. Lomarannasta käsin tehdään myöskin opastettuja retkiä Konevitsan luostarisaarelle. Toinen majapaikka Aqua Marie sijaitsee järven toisella puolella Jaaman kylässä. Sitä pidetään venäläisin voimin. Tätä majapaikkaa voit tiedustella omasta matkatoimistostasi.

Vpl. Pyhäjärvi-kerhot
Vpl. Pyhäjärvi-Säätiön ohella monilla suuremmilla paikkakunnilla toimii kerhoja ja yhdistyksiä, jotka kokoontuvat usean kerran vuoden aikana oman seutukuntansa pyhäjärveläisten ja heidän ystäviensä kanssa. Kerhojen kokoontumisista ilmoitetaan jäsenkirjeillä tai Vpl. Pyhäjärvi-lehden palstoilla. Vpl. Pyhäjärvi-Seura toimii pääkaupunkiseudulla. Lisäksi kerhojen muodossa on aktiivista toimintaa Turun, Tampereen, Lahden ja Lappeenrannan seuduilla.


Vpl Pyhäjärvi- seura ry

Puheenjohtaja Kaarina Pärssinen
Oravanmarjantie 3
04300 Tuusula
Puh. 040 519 3036
kaarina.parssinen@pp.inet.fi

Sihteeri Eeva-Liisa Miikkola
Alakiventie 1 E 64, 00920 Helsinki
puh: 050-341 7411
eevamiikkola@gmail.com

Helsingissä 9.3.1957 Viipurin läänin pyhäjärveläisten yhdyssiteeksi perustetun Vpl.Pyhäjärvi-seura r.y:n toiminnasta koottu 50-vuotishistoriikki kuvaa karjalaisten järjestötoimintaa pääkaupunkiseudulla vuosina 1957-2007. Historiikin kirjoittajina ovat olleet ensimmäisen 25 vuoden ajalta seuran monivuotinen sihteeri Matti Ukkonen ja vuosilta 1982-2007 seurassa pitkään puheenjohtajana vaikuttanut Juhani Forsberg. Hän on toimittanut historiikin kokonaisuudeksi, jonka nimi on ”Vpl. Pyhäjärvi-seura, 50. Puoli vuosisataa karjalaista järjestötoimintaa pääkaupunkiseudulla 1957-2007”.

Nidottuna kirjana ilmestyvä historiikki, 112 s, on nyt valmistunut.

Kirja palauttaa mieleen useita muistorikkaita tilaisuuksia, joihin pyhäjärveläiset ovat kokoontuneet vaalimaan kotiseutunsa perinteitä. Vpl. Pyhäjärvi-Säätiö antoi seuralle tehtäväksi järjestää Helsingissä vuosina 1976, 1986 ja 1996 vietetyt Pyhäjärvi-juhlat. Historiikissa kerrotaan, miten seura pinnistellen äärimmilleen voimavaransa onnistui tehtävässä. Paitsi näitä kolmea merkkipaalua, Pyhäjärvi-juhlia, on kirjaan taltioitu myös osa niistä monista mittasuhteiltaan pienemmistäkin, seuran jäsenistöä ja heidän ystäviään koonneista tilaisuuksista, vuosijuhlista, retkistä Suomessa ja ulkomailla, virpojuhlista, kerhotoiminnasta jne. Ja tietysti on kirjoitettu myös ”virallisemmasta” puolesta seuran toimintaa.

Teokseen on kirjattu myös henkilökuvauksia seuran toiminnassa vahvasti puolen vuosisadan mittaan mukana olleista henkilöistä. Heistä osa on vaikuttanut elämäntyöllään voimakkaasti paitsi seuran piirissä myös niin pääkaupunkiseudun kuin koko maankin yhteiskunnallisessa ja kirkollisessa elämässä. Teokseen sisätyvistä 32 valokuvista useat julkaistaan nyt ensimmäistä kertaa.

Vpl. Pyhäjärvi-seura ry:n historiikin tilaukset Kaisa-Liisa Korhonen p. 050- 590 5433 kaisaliisa.korhonen@netti.fi ja Kaarina Pärssinen 040-519 3036 kaarina.parssinen@pp.inet.fi.

Historiikkia on hintaan 20 eur/kpl.

Muistojen järvi- mahtava dokumentti

Muistojen järvi videota ei voi sanoin kuvata- se pitää nähdä henkilökohtaisesti- sen tulee kuulua jokaiseen pyhäjärveläiseen kotiin Impi Wiikan pitäjähistorian, Reino o. Kukon ja Kaarle Viika Vpl. Pyhäjärvikirjan rinnalle kirjahyllyn kunniapaikalle. Vpl. Pyhäjärvi-seura on tehnyt todella suuren kulttuuritapahtuman saattamalla arkistojen kätköistä ainutlaatuisen dokumentin yleiseen jakoon.

Tutkin erästä juttua etsiessäni vanhoja Vpl. Pyhäjärvi-lehden numeroita. Sattumoisin tuli eteeni vuodelta 1975 numero 10, jossa silloin lehtemme vastaava toimittaja Kauko Hämäläinen oli haastatellut Reino Tenkasta ja kuvannut hänet kuvauksissa käytetty kamera käsissään. Jutussa Reino Tenkanen kertoi pääesikunnan järjestämästä näyttelystä, jossa esiteltiin valokuvia ja filmejä. Tenkanen kertoi haastattelussa arkistoihin kertyneen 172 000 valokuvaa ja useita miljoonia kilometrejä elokuvia ja katsauksia. TK-kuvaaja oli kuvannut sylissään olevalla kameralla 12 666 metriä sotafilmiä. Paljon oli Tenkanen kuvannut Pyhäjärveltä maisemallisia kohteita kuin siviilien ja sotilaiden rinnakkaiseloakin. Luonnollisesti kuvauksiin liittyi myöskin taistelukohtauksia. Noista kaikista saamme hyvän otoksen nyt äänitetyn filmin muodossa.

TK-kuvaaja Reino Tenkanen on päässyt mukaan myöskin hiljattain ilmestyneen viime sotia käsittelevän kirjan sivuille (Itsenäisyyden puolustajat -Kynällä, kameralla kiväärillä)

DVD ja VHS viedota voi edelleen tilata Kaarina Pärssiseltä puh. 040-5193036 tai sähköposti kaarina.parssinen@pp.inet.fi


Pyhäjärvituotteita
Reino O. Kukko ja Kaarle Viika toimittivat v. 1989 Vpl. Pyhäjärvikirjan, jossa lyhyen historianosan lisäksi on laaja pyhäjärveläisistä kertova valokuvaosio. Kirjan yhteydessä on myöskin sanaparsia ja murresanastoa. Kirja on vuosien myötä ollut mainio hakuteos mutta myöskin hyvä lahja nuorisolle tai evakkotalon isäntäväelle. Kirjan hinta on 25€ + lähetyskulut

Sen sijaan Impi Wiikan toimittamaa pitäjähistoriaa " Kappale kannakselaisvaiheita" on loppuunmyyty.

Karjalan Liitto
Vpl. Pyhäjärvi-Säätiö kuuluu jäsenenä Karjalan Liittoon. Karjalan Liiton kotisivuilta www.karjalanliitto.fi löydät runsaasti karjalaista tietoutta niin historiasta,

Luovutettu Karjala

Seppo Rapo on tehnyt mahtavat sivut osoitteeseen www.luovutettukarjala.fi. Näillä sivuilla pääset tutustumaan paitsi Pyhäjärveen kaikkiin luovutetun alueen pitäjiin.